Tämän viikon kohokohta oli yksi Santa Monica -päivä, jolloin mentiin erääseen kahvilaan työskentelemään iltapäiväksi. Otin kameran varoiksi mukaan kotimatkaa varten, ja sain ikuistettua viimein bussin ikkunasta ihailemani seinän, Tuo tosin taisi olla jonkin kirkon tekosia, ja parkkipaikka oli aidattu niin, että jouduin ottamaan kuvan hiukan ikävästä kulmasta.

Nämä loput ovat kulkureitiltä kahvilalta rantaan ja rannalta bussille. P on oppinut perisuomalaisen tavan kävellä noin 5-10 metriä edelläni - kuulemma tämä turistiuteni on vähän noloa. Koitin lohdutella kertomalla, että olen aika turisti ihan kotonakin - ja suurimmaksi osaksi ajastani nolo riippumatta siitä, onko kameralla osuutta asiaan vai ei. 

Epäilisin erään toisen P:n tykästyvän tämän viimeisimmän rakennuksen väritykseen - ihan kuule sinua silmällä pitäen tämän kuvasin! Kelepaisi majapaikaksi kyllä itsellenikin, niinkuin aika moni muukin kiva rakennus Santa Monican ja Venicen alueella.

Torstaina vietin leppoista aamua löydettyäni viimein kaurapuuropalikoita, jotka eivät vaadi 40 minuutin keittämistä tai joita ei myydä yksittäispakkauksina (siis valmiiksi mitattuna 1dl verran ryynejä kuhunkin pussiin!). Lisäksi ostin kalliita ja superisoja luomumustikoita. Paremman puutteessa kelpasivat hyvin, mutta väittäisin kyllä, että suomalaiset ovat paljon parempia (ja halvempia, kun laittaa isän keräämään).

Nyt olen ollut muutaman päivän ylienergisena kotona kipeiden hyppääjän polvien ja muuten vain kiukustuneen olkapään kanssa. Olen mm. järjestänyt työhuoneeni uuteen uskoon ja ihastellut värikkäitä työskenelyolosuhteitani, sekä viettänyt huiman määrän aikaa joogamatolla venyttelemässä jalkojani. Olen myös miettinyt jos jonkinlaisia kummallisuuksia ja esimerkiksi sitä, kuinka mahtavaa olisi ollut olla superfilosofi Suomessa jokunen vuosikymmen, -sata tai -tuhat sitten, ja keksiä hienoja teknisiä termejä avuksi teorialleni. Nyt sitten vakavahenkiset harmaahapset keskustelisivat tuntikaupalla hölökynkölökyn tai ähäkutin (tai äkäslompolon tai äläpähäslään) merkityksestä metafysiikkani peruspilareina, Sellaisen pienen käytännönpilan kanssa olisi mukava naureskella partaani, vaikka en olekaan vielä ihan keksinyt, miten olisin ollut itse todistamassa tuota kaikkea. Siltikin tämä ajatus on tuottanut minulle suurta iloa, ja olen alkanut olla vähän pettynyt Aristoteleen niinkin yksinkertaisiin termeihin kuin ousia ja eidos ja telos. Siinä jäi oiva tilaisuus käyttämättä!

Olen siis selkeästi liikunnan tarpeessa. Päivät ovat pitkiä, ja mieli turhan vilkas, jos en saa purettua energiaani johonkin. Julmaa tämä tämmöinen kipeytyminen, mutta olen hyvin vannoutunut kuntouttamaan itseni takaisin kärrynpyörä- ja käsilläseisontavalmiuksiin tuota pikaa!