Neljäs viikko

Huomenna näyttäisi olevan Suomen aikaan kuukausi siitä, kun lähdin matkalle. Nopeastipa tämä aika juoksee, etenkin kun täyttelee erilaisia apurahahakemuksia erilaisia vastausformaatein ja pituusrajoituksin. Ensimmäinen haku onneksi tuotti jo tulosta sen verran, että ylihuomenna on haastattelu, minkä ehkä voi ruusunpunaisin lasein lukea niin, että olen sentään jotain rustaillut papereiheni oikein.

Viikonloppuna oli tarkoitus mennä ensimmäisiin capoeiratreeneihin viimein, kun mitkään filosofiat eivät painaneet tuona lauantaina päälle. Onnistuin kuitenkin kosauttamaan aikataulut pahemman kerran, ja moikattuani kivan näköisen capoeiraporukan heidän treeniensä jälkeen suunnattiin kohti Hollywoodin vuoria Griffith Parkiin. Noin vajaan kilometrin (ei niin suoraviivainen) kapuaminen observatoriolle aiheutti kuumottavia hetkiä korkeanpaikan kammoisille, mutta hyvin päästiin perille. Hetkittäin vain piti kulkea katse tiiviisti vuorenpuoleisessa seinämässä ja hengitellä syvään, mutta kaunista sieltä oli katsella kaupunkia (turvallisen välimatkan päästä reunuksille tietysti). Kamera ei harmillisesti ollut matkassa, mutta iphone sentään otti muutaman kuvan:

Kaupunkia oli siis nähtävissä ihan kirjaimellisesti silmän kantamattomiin, ja tuo keskeltä nouseva tornimuodostelma on ilmeisesti Downtown, jonne en ole vielä päässyt käymään. Muuten täällä on aika matalaa maanjäristysvaarojen vuoksi. Sellaisia ei onneksi olla vielä todistettu, ja juuri tuossa mietin ääneen, että pitäisiköhän semmoisiin osata varautuakin jotenkin.

Löydettiin puistosta palatessa Los Felizin kaupunginosasta pari kirjakauppaa, vintageliike ja pieni, söpö design-puoti, jossa iskin silmäni mitä ihanimpiin laukkuihin. Hintalappuja käännellessäni (ja hintoja kauhistellessani) sattuikin silmiin teksti Made in Finland ja nyt tarkemmin tutkittuani asiaa kävikin ilmi, että puodinpitäjän äiti valmistaa noita laukkuja Helsingissä ja niitä myydään ainoastaan tuossa liikkeessä. Paikan nettisivu on täällä http://www.sumisanywhere.com/ ja tuolta Shop Online -kohdasta pääsee ihastelemaan laukkuja, joista voisin yhden ostaa itselleni palkinnoksi, jos satun tuon Helsingin pestin saamaan.

Tuo lauantai oli muuten ystävänpäivä, ja löydettiin itsemme yllätävältä, romanttiselta illalliselta kelpo pubista nimeltä Study (tämä muuten mukavasti muistutti Turun paikallisesta kapakannimeämiskulttuurista!). Siellä oli sopivan hämärää täysin meikittömään olemukseeni ja capoeiratreenivaatteisiini, ja yllättävän hyvää ruokaa.

Viime päivät olen prepannut itseäni haastatteluun palauttamalla mieleen, mihinkä setiin sitä oikein tulikaan viitattua suunnitelmassani. Haastettelutilaisuus tulee olemaan kaiketi vähän niin kuin seminaari-istunto, mutta toivottavasti leppoisampi. Tänään onnistuin lietsomaan itseni sellaiseen työtahtiin Nathan Salmonin kanssa, että unohdin syödä kunnolla. Homma lähti ehkä vähän käsistä, kun paikallisessa sushiravintolassa sai työpäivän jälkeen merkata listaan, minkälaisia sushipaloja haluaa - ja lopulta päädyin sullomaan itseeni 16 sushipalaa 20:sta (mistä sitä voisi muka tietää, kuinka monta palaa kutakin tulee, jos kukaan ei kerro!):

Otin myös valtuudet tilata ruokajuoman, eli japanilaisista oluista valitsin sen, johon pystyin parhaiten samaistumaan: mäkihyppyolueen! Veikkaan, että tarjoilija ei tajunnut hienovaraista, nälkäistä vitsailuani, eikä kyllä seurakaan. 

Toinen annos näytti tältä. Otin kuvan, koska jostain syystä tuommoiset raa'at mereneläväpalat sekä kiehtovat että ällöttävät minua. Kiehtominen ei tosin ole vielä sillä asteella, että suostuisin niitä maistamaan.

Ja lopuksi vielä kotimatkan kämäisen puiston hassu luontoelämys tältä päivältä. En tiedä, mitä nuo oikeasti ovat, mutta ajattelin kutsua sitä pumpulipuuksi. Ja nyt kun päästiin Avara Luonto -osuuteen, niin kerrottakoon, että tänään oli ensimmäinen päivä, kun ilmanlaatu oikeasti lähes sattui hengityselimiin. En tiedä, mikä saastepilvi tänne oli eksynyt, mutta hengittäminen ruuhka-aikana ei ollut kovin kivaa. Muutoin täällä on kyllä ollut mukavan raikasta, mitä nyt kämpästä on löytynyt jos jonkinlaisia keuhkopusseja lamauttavia pölyesiintymiä.

 

Kolmas viikko

Ensin jotain valikoituja otoksia, jotka eivät koskaan saaneet sen kummemin tarinoita ympärilleen. Nämä ovat matkalta yliopistolle Westwoodista:

Sitten perjantain seikkailulta melkein Hollywoodista. Osa porukasta alkoi kiukutella puolessa välissä bussimatkaa nälkäänsä, joten täytyi pysähtyä jo ennen aikojaan syömään thaimaalaista nuudelipataa ja juomaan drinkkejä (ajattelin sangrian olevan turvallinen vaihtoehto, vaan ei. Tämä sangria ei ollut punaviinia nähnytkään vaan ainoastaan erisävyisiä elintarvikevärjättyjä pinkkejä liköörejä!) jossain aivan liian pintaliitopaikassa. Onneksi vieressä oli irkkupubi, josta sai Smithwicksiä ja itsetuntonsa takaisin.

Lauantaina osallistuttiin Moody's konferenssiin keskiaikaisesta logiikasta. Nyt sain viimein otettua muutaman kuvankin yliopiston fasiliteeteista, ja tältä siellä näyttää. Hurmaannuin konferenssissa erään vanhemman filosofiherran kommentteihin "most"-käsitteen analyysistä niin, olisin ollut valmis kuluttamaan koko kevään vain häntä kuunnellen. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseinen herra on David Kaplan enkä taida olla ainoa, joka hänen älystään on hullaantunut.

Sunnuntaina retkeiltiin taas Santa Monican rannalle. Tätä paikkaa tulee kyllä ikävä, kun täältä täytyy lähteä takaisin Suomeen. Päätin myös kokeilla surffausta, kunhan meri lämpenee hieman.

Ja lopuksi vielä vähän kuvia yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta.

Kuvittelin, että kiire hellittäisi kohta, mutta ei sellaista päivää ole vielä näkynyt. Mutta ehkä sitten maaliskuussa on leppoisampaa hakemusrumban osalta! Tosin eipä tuo kiire niin haittaa, kun ympäristö näyttää tältä ja lämpöä on liki 30 astetta! Ulkona voi ihan hyvin istuksia läppärin kanssa ja täytellä erilaisia hakulomakkeita.

Toinen viikko

Täällä on viimein deadline koettu, ja nyt on virallisesti ensimmäinen akateeminen hakemus lähetetty valintakomitealle. Olo on tyhjempi kuin gradun valmistumisen jälkeen, mutta olen samaan aikaan edelleen omituisen innoissani tutkimussuunnitelmistani. Sain sentään laadittua kutakuinkin koherentin kokonaisuuden, vaikka hetkittäin lauseiden rakentelu aloitettiinkin sellaisilla suosikkisanoilla kuin "carefree" tai "endeavour" - piti vain keksiä ne muut sanat ympärille ja idea, mitä lauseella haluttiin sanoa. Akateemisesta kirjoittamisesta voi näemmä tehdä myös nokkeluushaasteen keksimällä itselleen tuollaista ylimääräistä puhdetta. Huomisesta alkaen alan perehtyä tarkemmin sitten muihin hakuihin ja rahoitustahoihin, mutta en sentään vielä tänään. Nämä pari päivää olen koittanut tyhjentää mielen hetkeksi kaikesta stressistä.

Tietokoneen ruudun tuijottelun lisäksi täällä ei ole tällä viikolla juurikaan muuta tehty. Yhden kuvan muistin arkena ottaa, kun meille oli portaille ilmestynyt lemmikkitarjokas:

Viikonloppu vietettiin sosiaalisissa kanssakäymisissä ensin juhlistaen suomalais-korealaista avioliittoa ja sunnuntaina seuratessa Super Bowlia porukalla erään P:n tuttavapariskunnan luona. Yllättävän hyvin myös amerikkalaiseen jalkapalloon pystyy näemmä itsensä innostamaan, vaikka paljon hidastempoisempaa pelin eteneminen on kuin juurikaan missään muussa seurattavan arvoisessa urheilulajissa. Ensi alkuun homma näytti olevan vain isojen miesten summittaista törmäilyä ja kasautumista, mutta jossain kohtaa juju alkoi selvitä, ja loppumetreillä aloin jo harmitella jännitysnäytelmän loppumista.

Tämä päivä kului siivotessa, mutta yksi kotipäivä kerrallaan riittänee, ja huomenna ajattelin mennä yliopistolle juonimaan tulevia hakemuksia. Olkkarikin näyttää nyt jo kohtuu paljon rentouttavammalta kuin vielä tänä aamuna pöydän lainehtiessa kirjoista, artikkeleista ja tutkimussuunnitelmani eri vedoksista.

ps. Ostin elämäni ensimmäisen kuntosalijäsenyyden. Sopimuksen tehtyäni kävi vielä ilmi, että salin omistaa (tai ainakin hyvin omistajaotteisesti tekee siellä töitä) Tony Halmeen entinen treenikaveri - ja muutenkin se setä käyttäytyi jotenkin silleensä, kuin se olisi pitänyt tuntea jostain. Harmillisesti ei tuota väkivaltaurheilua pahemmin seurattua, niin olen auttamattoman tietämätön ko. herrasta. Sali on kyllä muuten mukava kaikin puolin, mutta vähän absurdia olla paikan ainoa, jolla ei ole omaa personal traineria mukana.

pps. Sunnuntaina näin Hollywood-kyltin, tosin nopeasti vain auton kyydistä! Mennään varmaankin ensi viikonloppuna sen huudeille puistoon lenkkeilemään, niin saatan jopa saada kuvankin. Ketään julkimoita ei ole pahemmin näkynyt, paitsi ekana päivänä saatoin nähdä eräässä turhan tyyriissä luomuravintolassa HIMYMin Marshallin ilkeän pomon.