Sairastupa alkaa viimein olla historiaa, kiitos mukavan lääkärisedän, joka piikitti Lidocainia lihakseen niin, että olkapääni ovat viimein samalla tasolla. Tämä tunne on kyllä hieno, enkä siksi ole juurikaan viettänyt aikaa tietokoneella, jottei vastaava kramppi ole kohta jo uudestaan vieraana. Lääkäri oli myös suuri Suomi-fani, tosin ei Nokian vaan lähinnä Pandan karkkitehtaan vuoksi. Hän kuulemma tykkää lakritsista ja salmiakista, ja kyseli innoissaan, olenko ollut niin onnekas, että olisin päässyt tutustumaan tehtaaseen koskaan. Totesin, etten ole itse käynyt, mutta että tunnen kyllä ihmisiä, jotka ovat opiskeluaikoinaan siivonneet siellä.

Jokin aika sitten käytiin lounaalla naapurikorttelin 50's dinerissa:

Luonto-osuutena tänään on punainen pulloharjapuu. Tästä kuvakoosta ei sitä ehkä erota, mutta nuo punaiset "kukat" ovat karvaisia ja pulloharjan muotoisia, josta luonnollisesti nimikin seuraa.

Pyhän Patrikin päivää täällä juhlittiin jo viime lauantaina humalaisen ja vihreäsävyisen amerikkalaisnuorison voimin. Tuolloin jätin Guinnessini juomatta, mutta kyllähän tuo lippu tuo aina hymyn huulille. Ah Irlanti! Tänään, virallisena St. Patrickin päivänä korjaan tilanteen, jahka pääsemme ulos asunnosta.

Ollaan keksitty aika mukava työskentelyrytmi Santa Monicassa. Siellä on mukavan boheemi kahvila, jossa kaikki työskentelevät hiljaa läppäreidensä ääressä ja kahvi on tolkuttoman hyvää. Työpäivän palkinnoksi voikin sitten rentoutua meren rannalla vielä tovi ennen auringonlaskua.

Kukat on täällä niin halpoja, että tohtii surutta koristella kodin niillä (eivätkä ne kuole pakkaseen matkalla kotiin - pikemminkin vain läkähtyvät täällä sisäilmassa nyt lämmön hipoessa 30 astetta).