Viime sunnuntaina erään tuttavan synttäripiknikin jälkeen taivallettiin vähän Hollywoodin huudeilla...
...ja syötiin synttärikakkutarjoilun lisäksi vielä toiset palat kakkua!
Sunnuntain kunniaksi suljetun vintageliikkeen ikkunassa komeili jotain kauniin keltaista. Vannoin tulevani takaisin hakemaan omani pois, vaan kuinkas kävikään. Matka länsipuolen mukavuuksista on aivan liian pitkä edes keltaisen mekon takia.
...ja syötiin synttärikakkutarjoilun lisäksi vielä toiset palat kakkua!
Sunnuntain kunniaksi suljetun vintageliikkeen ikkunassa komeili jotain kauniin keltaista. Vannoin tulevani takaisin hakemaan omani pois, vaan kuinkas kävikään. Matka länsipuolen mukavuuksista on aivan liian pitkä edes keltaisen mekon takia.
Tämän kaupungin täydellisin keltainen on mitä luultavimmin ruotsalaisten ansiota.
Motelli thaitownissa. Kaikki, mitä olen tästä kaupungista kuvitellut, näyttää olevan totta - myös palmujen jouluvalot (maaliskuussa).
Ja sitten päivityksen ruokaosioon! Uusi suosikkini sushin ja meksikolaisen ruuan lisäksi on vietnamilainen nuudelikeitto. Se maistuu ihan joululta, ja siihen saa itse lisäillä maun mukaan basilikaa, limeä, sipulia, ituja ja chilikastikkeita (ei nuo kasviskevätrullatkaan olleet hullumpia):
Kotona ruoka oli aavistuksen pohjoismaalaisempaa. Rakensin tofusta vegaanisen pyttipannun. Olin himoinnut tofupannua jo tovin ja ilmoitin hyvissä ajoin aamulla, mitä on tiedossa. Iltapäivään mennessä osa väestä oli kuitenkin onnellisesti unohtanut suunnitelmani ja kaivoi toiveikkaasti jääkaappia. Verbaalisesti tilanne meni suurin piirtein näin (tosin vähän toisella kielellä): "Tehdäänkö tänään jotain tosi hyvää ruokaa? Laitetaan basilikaa ja mozzarellaa..." (äänensävynä into ja toiveikkuus)... "eiku ainiin, sä teetkin tänään jotain tofusta." (äänensävynä pettymys ja apatia). Hyvää se oli silti.
Ruokaan liittyen täytyy edelleen jakaa hauska mansikkatarina.
Sattui niinä päivinä, että Trader's Joen heviosaston hyllyt notkuivat mansikoita. P innostui ajatuksesta ja lähti tarkistamaan, josko niitä löytyisi myös luomuversioina. Itse sen sijaan norkoilin oikeaoppisen kauppa-apulaisen tapaan ostoskärryihin ja tuijottelin tyhjyyteen.
P: You seem a bit lethargic.
S: Oh, what does that even mean?
P: Passive, unenthusiastic.
S: Well, you know. Coming from the country where we have the world best strawberries, I already know that I can only be disappointed.
Ostoskärryyn kuitenkin asettui rasiallinen luomumansikoita (jotka ei sentään olleet ihan nyrkin kokoisia, niin kuin ne kemikaaleilla kasvatetut), ja P suunnisti tyytyväisenä kohti juustohyllyä minun tavatessa lethargic-sanaa ääneen amerikkalaisten iloksi. Myöhemmin kotona mansikat on pestynä ja kulhossa:
P: Hmmm.... you should taste one. Maybe you can put these to a smoothie.
S: (maistaa)... I'm not saying anything...
P: Well, atleast they taste a little bit like strawberries.
I rest my case. Oi heinäkuu, ja torin mansikka-apajat! Mutta tein kuin teinkin sen smoothien. Ei se erityisen pahaakaan ollut:
Sitten vielä tämän päivän aamulenkiltä Santa Monicasta:
Joku oli muutaman korttelin päässä meistä yrittänyt omatoimisesti saada aikaan autokaistaa sushiravintolaan. Erityisen hauskaa kuvassa on tuo viranomaisajoneuvo, joka ei suinkaan ole poliisi tai palokunta vaan pysäköinninvalvonta. Voisin veikata, että kuski kyllä tietää jo parkkeeranneensa aavistuksen holtittomasti ilman sakkolappuakin. (Hauskaa oli myös se, että bussikuski pysäytti auton erikseen tämän kohdalle ottaakseen kuvan. Tällaista ei kuulemma joka päivä näe!)


.jpg)


.jpg)
.jpg)




.jpg)







