Toinen viikko

Täällä on viimein deadline koettu, ja nyt on virallisesti ensimmäinen akateeminen hakemus lähetetty valintakomitealle. Olo on tyhjempi kuin gradun valmistumisen jälkeen, mutta olen samaan aikaan edelleen omituisen innoissani tutkimussuunnitelmistani. Sain sentään laadittua kutakuinkin koherentin kokonaisuuden, vaikka hetkittäin lauseiden rakentelu aloitettiinkin sellaisilla suosikkisanoilla kuin "carefree" tai "endeavour" - piti vain keksiä ne muut sanat ympärille ja idea, mitä lauseella haluttiin sanoa. Akateemisesta kirjoittamisesta voi näemmä tehdä myös nokkeluushaasteen keksimällä itselleen tuollaista ylimääräistä puhdetta. Huomisesta alkaen alan perehtyä tarkemmin sitten muihin hakuihin ja rahoitustahoihin, mutta en sentään vielä tänään. Nämä pari päivää olen koittanut tyhjentää mielen hetkeksi kaikesta stressistä.

Tietokoneen ruudun tuijottelun lisäksi täällä ei ole tällä viikolla juurikaan muuta tehty. Yhden kuvan muistin arkena ottaa, kun meille oli portaille ilmestynyt lemmikkitarjokas:

Viikonloppu vietettiin sosiaalisissa kanssakäymisissä ensin juhlistaen suomalais-korealaista avioliittoa ja sunnuntaina seuratessa Super Bowlia porukalla erään P:n tuttavapariskunnan luona. Yllättävän hyvin myös amerikkalaiseen jalkapalloon pystyy näemmä itsensä innostamaan, vaikka paljon hidastempoisempaa pelin eteneminen on kuin juurikaan missään muussa seurattavan arvoisessa urheilulajissa. Ensi alkuun homma näytti olevan vain isojen miesten summittaista törmäilyä ja kasautumista, mutta jossain kohtaa juju alkoi selvitä, ja loppumetreillä aloin jo harmitella jännitysnäytelmän loppumista.

Tämä päivä kului siivotessa, mutta yksi kotipäivä kerrallaan riittänee, ja huomenna ajattelin mennä yliopistolle juonimaan tulevia hakemuksia. Olkkarikin näyttää nyt jo kohtuu paljon rentouttavammalta kuin vielä tänä aamuna pöydän lainehtiessa kirjoista, artikkeleista ja tutkimussuunnitelmani eri vedoksista.

ps. Ostin elämäni ensimmäisen kuntosalijäsenyyden. Sopimuksen tehtyäni kävi vielä ilmi, että salin omistaa (tai ainakin hyvin omistajaotteisesti tekee siellä töitä) Tony Halmeen entinen treenikaveri - ja muutenkin se setä käyttäytyi jotenkin silleensä, kuin se olisi pitänyt tuntea jostain. Harmillisesti ei tuota väkivaltaurheilua pahemmin seurattua, niin olen auttamattoman tietämätön ko. herrasta. Sali on kyllä muuten mukava kaikin puolin, mutta vähän absurdia olla paikan ainoa, jolla ei ole omaa personal traineria mukana.

pps. Sunnuntaina näin Hollywood-kyltin, tosin nopeasti vain auton kyydistä! Mennään varmaankin ensi viikonloppuna sen huudeille puistoon lenkkeilemään, niin saatan jopa saada kuvankin. Ketään julkimoita ei ole pahemmin näkynyt, paitsi ekana päivänä saatoin nähdä eräässä turhan tyyriissä luomuravintolassa HIMYMin Marshallin ilkeän pomon.