Ensimmäinen viikko

Nyt kun aikaerojen rasitukset ovat päällisin puolin nukuttu pois, niin jaksanen vielä päivän viimeiset tunnit kirjoittaa jotain muutakin tutkimussuunnitelmaa. Viime päivien keskeisiä asioita ovat olleet (tutkimussuunnitelman ohella) aurinko ja syöminen, molemmat kun ovat tärkeitä ihmiselämälle. Matkan ja jetlagin aiheuttamaa ravintovaetta olenkin yrittänyt parhaani mukaan täyttää viime päivät - ja myös kuvista huomaa, että annokset on syöty ensin ja kuvattu vasta sitten. Esimerkiksi tässä on ensimmäinen amerikkalainen koululounaani, jonkin sortin tulinen tofusalaatti. Salaattia oli enemmän kuin tofua ja tulta, mutta kyllä sitä nälkäänsä söi. Hintaa oli 6 dollaria, joten mieluummin kyllä tehdään lounaat kotona valmiiksi mukaan (erityisesti jahka löydetään pieni kylmälaukku, jossa ne säilyisivät tästä kaikesta lämmöstä huolimatta syömäkelpoisina).

Yliopiston pitäjät ovat huomattavasti kotisuomen maisemia vihreämpiä ja muutenkin mahtipontisempia (esimerkiksi jokunenkin rakennus kampuksella näyttää ihan italialaiselta kirkolta). En ole jaksanut raahata kameraa paikan päälle vielä, mutta välillä muistan sentään lainailla toisen iphonea. Tällä samaisella lounaalla istuksittiin taidelaitoksen lähistöllä puistoalueella, ja siellä oli tuollainen heppa, joka tietysti piti ikuistaa. Oikea olisi ollut tietysti paljon parempi ja motivoivampi, mutta paremman puutteessa kelpaa tämäkin.

Viikonpäivinä olen parhaani mukaan yrittänyt päästä yliopistolle, vaikka yhtenä päivänä jäinkin vielä väsymyksissäni suosiolla vain kotiin lepäämään. Perjantaina opettelin käyttämään paikallisbussia yliopistolta kotiin, ja päädyin selostamaan mukavalle kuljettajasedälle elämääni. Mukavia nuo amerikkalaiset ovat, vaikka välillä onkin vähän tuskallista suhtautua niiden ainaisiin "mitä kuuluu" -kysymyksiin. Jos oikein kasailen itseäni, niin kykenen esittämään hetken luontevaa smalltalkkaajaa, mutta viime päivien energiat ovat menneet johonkin aivan muuhun kuin sosiaalisten tilanteiden hallintaan. Onneksi pienenä suomipatrioottina voin luontevasti tuijotella kenkiäni ja mumista epämääräisesti vastauksia tuntematta sen kummempaa häpeää. Ja käyttää aivan liian paljon lauseita, jotka alkavat lauseilla "Mutta meillä Suomessa..." tai "On kyllä outoa..." 

Jotkut asiat ovat kyllä aidosti outoja. Esimerkiksi se, että kolmannessa kerroksessa sijaitsevassa filosofian laitoksen käytävävällä on kaksi miesten vessaa, kun taas naisten täytyy juosta alimmaiseen kerrokseen helpottaakseen hätäänsä. Kiinnostaisi tietää, miten paikalliset naisprofessorit asiaan suhtautuvat. (Vaikka voihan se tietty olla sattumaakin, että tuli vain rakennettua kaikkiin käymälöihin pisuaarit. Eihän sitä olisi voinut 1920-luvulla arvata, että naiset saattaisivat hakea helpotusta juuri yliopiston uumenista. EDIT: Löysin kolmannesta kerroksesta huolellisesti piilotetun naisten huoneen, mutta kuulemma keskutelua asiasta on käyty silti, sillä miesten huoneita on kuitenkin tuplasti enemmän. Toinen niistä aiottaneen muuttaa unisex-käymäläksi.)

Nyt viikonloppuna käytiin taas Santa Monicassa paistattelemassa päivää ja ostamassa vihanneksia ja hedelmiä kasvattajilta. Matkalla söin mieletömän mättöaamupalan, Californian omeletin, jossa oli salsaa ja avocadoa munakkaan välissä ja rasvassa käristettyjä perunoita seurana (tosin sitäkin piti syödä ensin puolet ennen kuin muistin kuvata), Yleensä joudun syömään aamupuurotkin väkisin, kun aamuisin ei ole tarkoitus syödä vaan kiirehtiä kaiken maan toimiin, mutta tämä aikaero heitti koko kropan käsitykset elämänrytmistä ympäri ja nyt herään joka aamu nälkäisenä tyhjentämään jääkaappia.

Äiti kysyi, olenko nähnyt palmuja, niin tässä on vastaus. Olen. Ja auringon myös. (Poltin kylläkin ainoastaan toisen korvalehteni - ihme ja kumma! Yleensä tuo aurinko tulee aina niin yllätyksenä, että näytän ensimmäiset kolme viikkoa kesästä hummerilta.)

Santa Monican ranta näyttää aika lailla just niinkuin elokuvissakin. Ja vesi oli yllättävän lämmintä - siellä sopi hyvin kahlailla ja kastella hameensa!

Sellaista nyt. Koitanpa panostaa enemmän tähän päivittelyyn tulevaisuudessa (siis ensi perjantain jälkeen, kunhan saan kiireemmät kirjoitustyöt alta poies).